Toivoin, että aamu sinut veisi mukanaan

No, ei mulla oo mitään kerrottavaa. Viikonloppu tuli ja meni. Banaanijätskiä, treeniä ja Suomi-räppiä. Kynttiläilta tyttöjen kanssa, treeniä ja paljon tanssia. Siinäpä se viikonloppu. Kyllä sitä pikku hiljaa selviää. Neljä kuukautta ja risat jäljellä. Nää viimeset kuukaudet on ollu aika rankkoja, ei oikeesti oo yhtään tehny mieli tehdä yhtään mitään. On vaan tehny mieli sanoo heido, pakata laukku ja lähtee koti-Suomeen äitin luokse. Jotenkin on ollu niin lamaantunu olo, enkä ees tunnista itteäni tästä epäsosiaalisuuden ja jaksamattomuuden sokkelosta. Mutta ne on vaan tunteita, ja ne menee ohi. Mä luulen et on kuitenki parempi vaan kestää ja jäädä, sen sijaan et taas jälleen kertaan mä lähen karkuun, pakenen, juoksen pakoon kaikkea mitä en haluu tuntee. En mä ees tiiä mikä mua vaivaa. Jotenki mä vaan en viihdy missään tarpeeks kauan. Mutta ei se oo paikasta kiinni, vaan ihan musta. Levoton sielu, tai niin mulle on kerrottu. Mut mä luulen et se on kans sellasta pakenemista. Distractions. En tiiä mitä mä juoksen pakoon, mut ainaki on aina helpompi ku on jotai muuta  niin ettei kerkee miettiä, ei tuntea.

No johan meni syvälliseks tääki. Taisin inspiroitua liikaa kun luin tuota 365dagar-blogia. Ollaan me naiset sellasia tunteellisia olentoja et voi hyvänen aika. No okei, ei saa yleistää, mut nyt mä puhun eniten itestäni. Ja nyt melkeen toivon, ettei kukaan lue tätä. Mut toisaalta on ihan kiva jakaa vähän enemmän ku sitä samaa vanhaa... Yo guys, I'm baring my soul here, ok!?

And obviously we didn't miss out on Earth Hour. Well, at least I care about it, so I kind of forced it upon the other girls haha. But it's not a big deal, lighting up candles for an hour instead of using electricity isn't that bad now is it?

Maanantai, täältä tullaan. Hammaslääkäri oottaa heti aamulla, ah ku ihanaa. Ihan takuulla on reik(i)ä. 

Tänään mä laitoin Instagramiin sellasen kokovartalokuvan. Tyyliin. Otin peilin kautta sellasen perus selfien. En mä tajuu ees miks laitoin sen sinne. Otti vastaan. Mut samalla se oli jotenki iso askel. Silleen, et okei, mä näytän tältä. Mä en oo skinny minny, en näytä hyvältä bikineissä, enkä oo lähimaillakaan mitään Victoria's Secret mallia. Mut se on silti okei laittaa kuva itestään. Niin mä ainakin yritän vakuutella itelleni. Ehkä se on taas yks askel kohti parempaa itsetuntoa. Oon niin kauan vihannu itteäni ja sitä, miltä näytän. Mutta päivä kerrallaan alan olemaan vähän enemmän okei mun peilikuvan kanssa. Mä luulen et sekin että oikeesti pitää huolta itestään, treenaa kunnolla ja syö terveellisesti, auttaa paljon. Ei siinäkään oo kyse minkään ihannevartalon saavuttamisesta, vaan siitä, että voi hyvin. Sen tajuaminen kesti kauan. Ja sit sekin, että aina mietin mitä muut ihmiset musta ajattelee. Siis who cares!? Mut kuinka monta kertaa mä tota toistan itelleni, niin mua edelleen kiinnostaa. Ehkä joku kaunis päivä mä oon siitäkin vapaa. Yks juttu kerrallaan, yks pikku sirpale takasin paikalleen, ehkä joku päivä mä voin olla kokonainen. Kokonainen nainen. Diipadaapa.

x

Sara

Make me forget

EI OO TAAS TULLU KIRJOITELTU VÄHÄÄN AIKAAN!

Helloo people, It's been a while.

Yesterday was I had such a great afternoon and night that it made me forget how lousy I've been feeling this week. I came home from visiting my brother in Finland on Monday morning. I always miss him the moment we say goodbye. We've always lived so close to each other so it's been hard, but also brought us closer together. Making us realize we might have taken each other for granted. At least that's how I feel.
Anyway, yesterday after work I met up with lovely Josefine, and we just walked around in the sun, had some coffee and walked around some more, enjoying - what felt like -  the first day of spring.
After that we had some pizza and wine at our place and she left and we got a new guest, for the night :) This awesome girl who we never met before but she needed a place to sleep, so of course, our door is always open - excuse the mess.

 

I'm starting to get excited about New York! It's slowly but surely becoming a reality in my head that we  are actually going! The trip we've been planning for years is finally happening, and the best part, there are some awesome people who I CAN'T WAIT to see!!! 

41 DAYS!

Ciao

Ikuisuuteen on vain hetkinen

Kun varmaan viidettäsataa kertaa tälle kuukaudelle totesin, että kohta on kesä, pomoni tokaisi, että kuules Sara, ei sitä voi elää elämää niin, että aina vain odottaa tulevaa. Täytyy elää myös tässä hetkessä, muuten se on kauheaa ajan tuhlausta. Carpe diem, you know. Ja minä mietin itsekseni, että meillä taitaa olla ajasta vähän eri käsitys. Kun on ikuisuus aikaa, kerkeää elää hetkessä vaikka seuraavat 20000000000 vuotta. Kun se aika koittaa. Ja sitten metrossa istuessa mietin, että ehkä sitä voisi kuitenkin yrittää vähän useammin vain elää tässä hetkessä. Siis sillä tavalla, ettei aina mieti mitä seuraavaksi tekee tai mitä tapahtuu tai minne matkustaisi tai mitä ostaisi. Mutta ei se ole niin helppoa kaupungin stressi-ilmastossa. Mieluummin istuisin rannalla ja katsoisin auringonlaskua Corona kädessä, niin kuin Sri Lankalla tein. Istuin yksin rannalla, ja katsoin auringonlaskua, merta ja lapsia jotka pelasivat jalkapalloa ilman huolen häivää. Eikös se ole sellaista Carpe Diem-touhua!? Kyllä minäkin osaan, kun olosuhteet ovat otolliset. No mitä sitten kun olen sellaisessa paikassa, jossa en viihdy!? Pitääkö silloinkin elää hetkessä? No, silloin ainakin minä mieluummin pakenen mieleeni. Päiväunelmiin, haaveisiin, kuvitelmien taikamaahan. Ja päiväunelmoinnin taikoja ei ihan joka ihminen ole saanut kokea. Otan osaa niille, joilta puuttuu mielikuvitus ja kyky sekunnissa kadota toiseen ulottuvuuteen.

Kiehtovin ihminen, jonka koskaan olen tavannut, oli pieni tyttö, joka oli poissa koko ajan. Siis, poissa tästä maailmasta. Ajatukset ja mieli olivat tytön omassa pienessä maailmassa, eivätkä sekunniksi pistäytyneet meidän karuun ja kylmään todellisuuteen. Minä vain istuin vieressä ja tuijotin ihmeissäni, miten tämä pieni otus leikki ja nauroi itsekseen, kiinnittämättä mitään huomiota kehenkään, eikä mihinkään.
Mutta, having said that, ehkä sitä pitää välillä vain oppia pysähtymään, elämään juuri nyt, tuntea, mitä tuntee nyt, ja lopettaa se ikuinen karkuunjuokseminen. Kyllä se mun pomo on ihan viisas ihminen. Ja sen pituinen se.

x
Sara

Ja sori vaan, jos tää yritys edes jotakuinkin oikeaoppisen suomen kielen kirjottaminen häiritsi.

The Single Life

(Girls, this was the photo I was talking about earlier today. #foreveralone)

Veckan startade bra med en duva som flög in i tunnelbanan. Den flög in i Farsta och satt kvar till Hökarängen, där den obesvärat flög ut igen. Till och med fåglar lär sig att lata sig. Och så har veckan rullat på, träning, jobb, the usual. Dansat runt i mitt rum varje kväll, går runt och skrattar för mig själv. Ni vet, det är trevligt att va singel helt enkelt. Aldrig trodde jag att jag skulle tycka det. I den lilla staden jag växte upp handlade allt om att bli ihop med någon kille, gifta sig, köpa hus, skaffa barn. Ni vet, småstadsdrömmen. Och jag är inte alls så. Inget fel på det alltså, det är bara det att det inte är för mig. Inte just nu i alla fall. Och om jag då får vara forever alone så fine, be it. I shall not settle for less. Det är så skönt att ha fått växa som person, det märks att man förändrats, i alla fall lite grann. For the better, I hope. 

Typiskt tjejsnack nu igen då. Så anyway, duvan på tunnelbanan totally cracked me up. Duvan som verkligen inte hör hemma i tuben. So out of its element. Killen som satt mitt emot mig skrek till ordentligt och sprang till andra änden av tuben. Så komiskt.

Bokade biljetter till London nu förresten. Ska dit i maj med familjen. Vi ska åka runt med bil in the countryside, till Oxford bland annat, ska bli hur kul som helst! Tjejerna drar ju till New York tidigare i maj, fattar inte hur jag ska vara här ensam i två veckor! Jaja, får väl gå runt och skämta med mig själv som jag gör annars när jag är ensam. Oh well, as long as you're happy.

Varo mistä unelmoit, se voi toteutuu. Hoidan mun hommani, se on kasvuu! -Fintelligens

Tahdon vielä enemmän.

HEIDO.

x

Sara

Everybody wants to know what they're running from

Sori, tässä ei oo tullu kauheeta kyytiä bloggailtua tänä viikonloppuna. Ei oo kauheesti tehny mieli tuijottaa ruutua. On ollu kyllä tosi mukavaa. Eilen hengailtiin Lauran kanssa, syötiin sweet potato fries ja kale chipsejä, kuunneltiin jonkun vegaanitohtorin luentoa, etsittiin vapaita huoneita Lontoosta ja sitten lopulta päädyttiin jonkun ihme teinijengin luokkakokouksen keskelle ufo-tanssimaan, vai miksiköhän sitä kutsuisi. Jännitystä elämään, eiks vaan! Ja huomenna sitä vasta jännitystä piisaa. Ei siitä sen enempää,mutta JÄNNITTÄÄ IHAN SIKANA. Pitää varmaan ottaa Pantsku mukaan, niin sitä voi kuristaa kun menee paikat liian jännäks.

(Don't know whose photo, but it's pretty.)

Så sjukt gott med sweet potato fries, kale chips och raw nut butter cups igår. Mysigt att Laura sov över, Eve är ju i Finland över helgen. Jag är väl inte så värst förtjust i att vara ensam i lägenheten direkt. Det är väl sånt man tror kommer va skitkul när man blir vuxen, att bo ensam. Men det är ju inte det, tråkigt som bara det. Tycker jag iallafall, men vi är ju olika. Att bo kollektivt i London kommer att bli hur kul som helst tycker jag. Får se vart vi hamnar. Började kolla efter rum i Camden igår, la upp en annons till och med, fast det är en evighet till flytten. Fick erbjudanden av nån Ahmed och nån Italienare om lediga rum, låter ju trevligt hahah! I think.. not. Så körde vi ufo-dans resten av kvällen under nån glitter dekoration på stammis stället. Och idag har jag bara städat, hängt på gymmet, danslektionerna och tvättat kläder. Nu sitter jag här med Pandan och lyssnar på the National och the War on Drugs och är glad att jag inte behöver jobba imorgon. Fast jag har något mycket värre framför mig, fy blä! Men inte mer om det. Är bara fett nervös.

...yes please.

heido.

x

S

heissan sveissan

laura tässä. mua ei oo näkyny tääl vähä aikaa. joten tässä pieni update. on ollu hyvä viikko tähän asti. ilma ei oo ollu ehkä paras mahdollinen monien mielestä. kunnon takatalvi iski. mutta tässä pieni ajatus siitä: "kun tuijotat ikkunasta loskakeliä, pidä mielessäsi että ilma voi olla synkkä, et sinä. jos haluat olla synkkä itsekin niin mikäpä siinä, mutta pakollista se ei kuitenkaan ole". vaikka sain pienen shokin tiistai aamuna ku maa oli täynnä lunta se ei kuitenkaan pilannu mun päivää. haha. mä luulen et tyttöjä välillä ärsyttää mun positiivisuus kun whatsapissa jutellaan asioista mitkä ahdistaa ja ottaa päähän. "positiivisuus on perseestä" on fraasi minkä kuulen usein. but its all in good fun! en ikinä halua menettää positiivisuuttani. oon ollu masentunu ja negatiivinen liian kauan. sellasella asenteella ei tee yhtään mitään. sitä paitsi hymyileminen polttaa enemmän kaloreita kun otsan rypistäminen höhö. joten...hymy huuleen people!!

ehkä tää giffi auttaa siinä jos se tuntuu vaikealta...

eilen voitin pelon eräässä asiassa. ahdisti ihan sikana ennen mut vitsi oli hyvä mieli sen jälkee. oon ylpee itestäni! viikonlopusta tulee kans hyvä. aurinkoisia päiviä on luvassa ja lauantaina nukun saralla yötä koska eve on suomessa. katsotaan mitä darlinkin kanssa keksitää. jotain hauskaa aivan varmasti!! 

/laura

Into the Wild, or so it seems

Shocking news: Snow in March. Well, can't say it was a surprise. 

Är fett sugen på att åka till Lapland nu, till vår underbara sommarstuga i Kuusamo. Har inte varit där sen 2010, helt sjukt. Det blir fyra år i sommar!? Och jag som älskar det stället. Egen sjö (delad med några släktingar som bor på andra sidan), frisk luft, underbara stigar att springa på och skogar att vandra i. Myror, myggor, roddbåt. Tyst, lungt, stressfritt. Gummistövlar och gigantiska ylletröjor. Plocka blåbär och hjortron. Perfekt helt enkelt. Hirsimökki vitsi. Ja kunnon puusauna. Ei muuta ku halkoja hakkaamaan. Nyt kun vielä sais Lauran mukaan niin ois ihan täydellistä! Lomaa töistä ja metikköön erä-Jormailemaan!! Eletään luonnon armoilla ja ollaan kunnon vanha-piikoja. Ei tarvii pestä hiuksia eikä meikata eikä pukee päälle eikä mitään muutakaan turhuutta. Ja sit syödään vaan vesimelonia ja mangoa ja marjoja ja banaania ja omenaa ja päärynää ja bataattia ja porkkanaa.

När jag var liten ville jag ha en häst. Och den skulle jag ha på sommarstugan i en egen hage. Perfekt ide, förutom att jag bara var där en månad om året. Stackars polle hade ju fått vara ensam 11 månader om året. Mitt i skogen där det är minst 1 meter snö på vintern och -40 grader kallt. Ibland så har man bra idéer.

Min söta lilla syster. Med sina hemska crocs.

Och sen: Mina hamstrings dödar mig! Fet träningsvärk från igår, härligt. De är inte direkt de lättaste musklerna att träna, so I'm proud. Nu ska jag sova. Heido.

x

Sara

SUP HOMIES

Tämä alkuviikko on ihan sanonko mistä. Positiivisuus on sanonko mistä. Se siitä. Huomenna on keskiviikko, ja sitten on melkein jo perjantai. Ja kun treeni on mieles, niin ei kaikki oo pieles. Anteeks, se olikin että kun Lontoo on mieles, niin ei treeni oo pieles. Vai miten se meni Laura?
Ja sit sorruin taas ja ostin lehden, uusimman ELLEn tietenkin. Yksi parhaimmista jutuista koko lehdessä on "Ask E. Jean"-kolumni, jota voitte lukea TÄÄLLÄ. Se pelastaa aina päivän. Olis pitäny lukea se jo maanantaina. MUTTA, parempi nyt kun ei koskaan. Huipulla tuulee ja sillä sipuli.

(This photo always cracks me up, plus, I WANT ME SOME WATERMELON!!!!)

So this week didn't start off too great. I'm guessing the weather's played at least a little part in it. It's pretty much winter all over again, not surprising for March in Sweden, but it's still disappointing. And, I've been feeling quite sick as well. Friday come soon. Just focus on where you're going. London baby. And with London on my brain, I am going to train. Such a bad effort trying to rhyme. Anywho.
I just read the 'Ask E. Jean'-column in the latest issue of ELLE. It's my favorite. I always laugh so hard while reading it. You can find past columns HERE. The dream'd be to work at ELLE. And get to talk to E. Jean in person. Oh my goodness. I can't even...

And finally, since it is poetry week at the library, a part of a poem (Sea-Fever) by Edna St. Vincent Millay:

Searching my heart for its true sorrow,

This is the thing I find to be:

That I am weary of words and people,

Sick of the city, wanting the sea;

CUZ IT'S GOOD

x

Sara

Whaddup peoples!

Yesterday was a pretty crappy day for, I think, all of us. Monday depression and all together completely sick of our every day routines. Oh and it's been snowing. 

I don't know about Laura though. She's always so incredibly positive :) I love that!

Today has bee better for me at least. Been working and taking care of some stuff. Went to my dads' work and had some coffee with him. 

Gonna head to the gym now, and I have my meeting tonight.  I feel so tired though! So weird I don't usually drink coffee, only sometimes. But today I've had more then I do when I do drink coffee, but I feel so tired. Oh well, I hope it'll get better after I work out a bit.

52 DAYS TIL TAKE OFF!

Brooks Was Here

Sunday again. Didn't sleep for long this Sunday either, I got up before 9. Yesterday was fun. I felt sick most of the day and stuffing my face with vegan tacos in the evening wasn't the best idea. Today my face looks like a balloon. But it was nice. We listened to the best movie soundtracks and watched a Finnish movie I'd never seen. And cuddled up with my baby Panda.

 

Katottiin Menolippu Mombasaan eilen, oli aikakin nähdä se kun ei ennen oo tullu nähtyä. Ja sitten kuunneltiin parhaita soundtrackejä, Cinderella Man, Shawshank Redemption, Man on Fire, The Pianist, the Gladiator, American Beauty. Ja niinpä nyt aamulla oli ihan pakko katsoa Shawshank Redemption. Seuraavana on sitten treeniä luvassa, vatsiksia ja tanssia (kuten aina sunnuntaisin), house & dancehall. Ihan mahtavaa. Pakko käydä kävelyllä ennen treeniä, niin ihana ilma taas. Mitäs teidän sunnuntaihin?

x
Sara

Ah, celery sticks, peanut butter an ELLE magazine. Good times.

Näillä mennään

Floorball was fun. I was supposed to take it easy. Eh, NOT. But that's just me. Ja näillä eväillä lähdetään viikonloppuun! Vegan taconight luvassa ja sen sellaista. Kylmempää ilmaa on luvassa valitettavasti. Har världens träningsverk i benen från gårdagens Body Combat. Jumping lunges are the worst. I'm in pain. Och inte hjälpte det att jag tränade ben idag också. Nyt reidet huutaa hoosiannaa.

Popsi popsi hedelmää, vitamiinit siitä saa!

Nyt me Even kans juodaan minttua kahvikupeista ja tanssitaan keittiössä.

Hyvää viikonloppua!!

x
Sara

Let It Go

So today I did something I've always wanted to try, but never had the courage to do. But since I've been trying to "get over myself" lately (didn't go to floor-ball last week but I'm going tomorrow), and I really REALLY wanted to see Frozen (I know... I'm late) so I ended up going by myself. I had the whole row to myself in a close to empty theater. It was an amazing experience. The movie.. LOVE IT! i love Disney, the animation, the songs.. The magic! I feel like a little kid. And i LOVE feeling like a kid. For example I get way to excited about Bubbles. But that's a topic for another time.

But yeah. Frozen. I loved it. And I love that Disney produced a movie with these power-ladies Anna and Elsa.

Time for bed.

Later /E.

Pakoon ei pääse

Pikkulauantai ja meitsillä soi Egotripin Matkustaja repeatillä. Ihan mahtava biisi siis, rakastuin siihen uudelleen. Mä oon ihan selvästi se matkustaja hei! Ja aurinko paistaa, niin törkeen mahtava ilma ollu tän alkuviikon. Kevättä rinnassa! Sen kunniaksi nannaa från Juiceverket, Mandala Sumo ja vegan chocolate. Siis vegaani suklaata (joo, tiedän että tajusitte, mut olihan se pakko kokeilla kirjottaa ihan suomen kielellä). Ahh yum.

Tykkään tästä päivästä.

Auringonlasku tänään oli yks kauneimpia mitä oon nähny ikinä. Kun kävelin Hornsgatania pitkin kuntosalille oli pakko pysähtyä ja kääntyä ympäri (vähän niinku Lootin vaimo) ja katsoa taivasta, kun se oli niin tajuttoman kaunis. Valitettavasti en saanut siitä enään napattua kuvaa kun oli vaan 4 prosenttia akkua jälellä. Mutta tuli kyllä melkeen tippa linssiin kun sitä taivasta katsoi. Voi kun oisin ollu merellä katsomassa sitä. Mä oon tällanen auringonlaskuintoilija. Sitten paratiisissa mä istun ja katson auringonlaskua valkoisella hiekkarannalla joka ikinen ilta.

Ja mun pikkuinen rakas Panda kävi pesulla. Se oli niin reppanan näkönen ku se siellä pyykkivedessä kurkki. Mä oon 22 vuotta, mutta en mä mun Pandasta luovu. Se on niin pehmee ja sitä on ihana halata. Jos mulla iskee halipula niin halaan sitä tai sitten mun isoa Raamattua. Ne on mun kaks halinallea. True story, eikä hävetä yhtään. Who needs a man when you have a panda? Hahah... Joo okei, ehkä ei oo ihan sama asia kuitenkaan.

Tällaista ilmaa on ollut nyt monta päivää, ei voi valittaa! Pieni ja kaunis Tukholma paistattelee auringossa.

KOHTA ON PERJANTAI. STAY STRONG.

Yours truly (tai jotain samantyylistä turhuutta)

Sara

You asked for it.....

Idag har jag sopat damm och grus och tvättat fläckar från stengolv.

I'm gonna go for a run now!

I must get back to the Sea

MONDAY. What a day. This was the best Monday I've had in ages. It was "warm" outside so I wore my spring jacket, work went well, then I worked out at the gym for about an hour and after that I went out on the soccer field next to our house to run intervals, jump, skip, move side to side etc. An awesome interval workout, that is. I'm not a fan of the treadmill, but I love running outdoors. I get bored easily, so I definitely need a changing scenery when I'm running. And I especially love running when it's dark outside. In the evenings that is. So tonight was perfect.

It's weird how now after watching all episodes of Suits (so far) I have quite a lot of extra time in the evenings. At least that's what it feels like now that I don't have any shows to watch. And it feels great. I don't like being hooked to shows, so I'll try to avoid getting hooked to another show, at least when there are a few seasons available immediately. I kind of miss the days when you'd only watch series on the TV and they'd show one episode per week. Then you'd walk around all week longing for the next episode, getting all excited on the day it finally aired. I remember being like that with many shows, such as Alias, Lost, Prison Break, Drop Dead Diva, Grey's Anatomy... Now it's just not the same when pretty much everything's available online. I don't even have a TV. Am I making any sense? Maybe not, but the conclusion is that I don't want to get hooked on any show in a while now. I'd rather read or learn Persian, as I decided to do a week ago. Let's do this.

HAVE A NICE WEEK PEOPLE.

x

Sara

And theeen... A few photos from lovely Chile. I need the ocean..

DAT TAN. COME BACK.

One Sunday Morning

Woke up around 8 AM. I really wanted to sleep longer, but I guess routine's routine. I really need a day between Saturday and Sunday. Anyone with me on that?

So, I made these amazing raw nut butter cups. You can find the recipe here.

Last night I realized that everyone back "home", all of my childhood friends, are slowly starting to settle down. Having kids, being in serious relationships, the usual. Somehow I've been living in the illusion that time has frozen over there, but obviously that's not the case. Now it's started to feel like I live in another universe, so far away from where I used to live, where my life used to be. It's a weird feeling and I realize I've changed quite a lot. Which is a good thing. I also realize I've been so bad at keeping in touch with my friends. I'm just not good at it. So I think it's time for me to pay a visit to my hoods this summer. I mean, I haven't seen my cousins kid yet, and I haven't seen her in almost 2 years. The same goes for my other childhood friends. Time to catch up with people. And it's much better face to face than on Facebook. So I'm going to start planning a trip to Finland. June it is. Then I'll get to go to the assemblies too.

Vaivaa pieni Suomi-ikävä. Ei oo tosiaan tullu käytyä sitten kesän 2012 kun sieltä (taas) muutin. Eli kesäkuussa sinne. Pakkohan se joskus on koti-hoodeja käydä moikkaamassa ja vanhojen lapsuuskavereitten kuulumisia käydä kyselemässä. Kun ei se aika oo pysähtyny vaan sen takia että mä en siellä asu. Elämä kulkee, ja sit sitä yhtäkkii tajuu et ei oo ite kerenny mukaan ollenkaan. Että sellasta. Tänään on sunnuntai, eli se perus 3-4 tuntinen salipäivä. Ja aurinko paistaa. Ei kai tässä asiat taas paremmaks voi muuttua.

I just realized I can start skating now. It's spring! No snow. I didn't skate at all last summer, awful as it is, so I am definitely going to start skating again soon. 

That hair. These are from 2012 a couple of months after I'd moved to Stockholm.

Enjoy your sunny Sunday!

x

Sara