Heimoi.
Ensimmäinen aprilli meni ohi ilman yhtäkään pilaa. Mitä ihmettä? Ehkä se pila oli se, ettei pilaa ollu. On ollu kylmempi, ja vaikka aurinko paisto tänään, mä palelen aina luihin saakka. Kädet oli niin jäässä, ettei punttisalilla saanu kunnon otetta mistään. Oon nähny kummallisia unia lyhyemmistä työpäivistä ja randomien ihmisten halaamisesta. Oon kattonu Prince of Egypt ja liikuttunu hulluna palava pensas-kohtauksessa. Oon ollu vähän kärsimätön tunkeilevien ihmisten kanssa ja huusin jollekin älyttömän kova-ääniselle AIK-kannattajalle että sulkis suunsa. Eli ilmeisesti siinä taas ois jotain mitä kehittää, kärsivällisyyttä näitten sekopäitten kanssa. Ilmeisesti meidän talon varastoihin on murtauduttu, älytöntä touhua. Ei mulla siellä oo mitään muuta ku tyhjiä matkalaukkuja, mut ei varmaan kauaa ennenku ne murtautuu meiänki kämppiin. Jippijaijee. Jää niin turvaton fiilis, ei oo ketään pelastamassa jos jotai tapahtuu. Sen pituinen se.
Mä ootan huomista, että pääsee tanssimaan housee ja hiphopia. Torstait on vaan parhaita. Eikä tänä viikonloppuna tapahu yhtään mitään. Eikä se haittaa, koska on jo aikakin et mä vähän kerkeisin huilata. Pää painaa viis tonnia. Ja haluun lukee, kunnon kirjoja. En oo lukenu kunnolla ikuisuuteen. Ehkä nyt, ehkä tänä viikonloppuna pystyis sen verran rauhottumaan et vois keskittyy lukemiseen.
Tänään puntilla näin sellasen sairaan hyväkuntosen tytön ja sit mä vaan mietin et voi hertsyykelis, miks mä oon tällanen. Ja sit mä mietin, et ei musta oikeesti taida kukaan tykätä. Tai, miks musta kukaan tykkäis? Se on se perus, eiks vaan? Self-loathing, that's what I'll call it. Mulla on ainaki se ongelma, et haluun et kaikki tykkä musta. Tai ainakin jos tuntuu et joku ei tykkää musta, niin mä heti ajattelen et oon ihan hirvee ihminen. Siis mun arvo ihmisenä riippuu siitä, tykkääkö se joku ihminen musta vai ei. Niin tyhmää. Joskus oon et WHO CARES mut sit joskus oon et EVERYBODY CARES. Ei kauheen tasapainosta! Mites te tasapainoiset ihmiset mietitte? Vai onks niit sellasii tasapainosii ihmisii olemassa enää, vai onks niistä tullu yksisarvisii? Unicorneja, siis.
Sörsseli seis, heissan sveissan. Linkkaan kans tän viikon stuck on replay albumilta yhden biisin. Olin kokonaan missanu, että Beckiltä on tullu uutta matskuu, kunnes luin siitä GQ:ssä. Hyvää on.
x
Sara
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar