Kun varmaan viidettäsataa kertaa tälle kuukaudelle totesin, että kohta on kesä, pomoni tokaisi, että kuules Sara, ei sitä voi elää elämää niin, että aina vain odottaa tulevaa. Täytyy elää myös tässä hetkessä, muuten se on kauheaa ajan tuhlausta. Carpe diem, you know. Ja minä mietin itsekseni, että meillä taitaa olla ajasta vähän eri käsitys. Kun on ikuisuus aikaa, kerkeää elää hetkessä vaikka seuraavat 20000000000 vuotta. Kun se aika koittaa. Ja sitten metrossa istuessa mietin, että ehkä sitä voisi kuitenkin yrittää vähän useammin vain elää tässä hetkessä. Siis sillä tavalla, ettei aina mieti mitä seuraavaksi tekee tai mitä tapahtuu tai minne matkustaisi tai mitä ostaisi. Mutta ei se ole niin helppoa kaupungin stressi-ilmastossa. Mieluummin istuisin rannalla ja katsoisin auringonlaskua Corona kädessä, niin kuin Sri Lankalla tein. Istuin yksin rannalla, ja katsoin auringonlaskua, merta ja lapsia jotka pelasivat jalkapalloa ilman huolen häivää. Eikös se ole sellaista Carpe Diem-touhua!? Kyllä minäkin osaan, kun olosuhteet ovat otolliset. No mitä sitten kun olen sellaisessa paikassa, jossa en viihdy!? Pitääkö silloinkin elää hetkessä? No, silloin ainakin minä mieluummin pakenen mieleeni. Päiväunelmiin, haaveisiin, kuvitelmien taikamaahan. Ja päiväunelmoinnin taikoja ei ihan joka ihminen ole saanut kokea. Otan osaa niille, joilta puuttuu mielikuvitus ja kyky sekunnissa kadota toiseen ulottuvuuteen.
Kiehtovin ihminen, jonka koskaan olen tavannut, oli pieni tyttö, joka oli poissa koko ajan. Siis, poissa tästä maailmasta. Ajatukset ja mieli olivat tytön omassa pienessä maailmassa, eivätkä sekunniksi pistäytyneet meidän karuun ja kylmään todellisuuteen. Minä vain istuin vieressä ja tuijotin ihmeissäni, miten tämä pieni otus leikki ja nauroi itsekseen, kiinnittämättä mitään huomiota kehenkään, eikä mihinkään.
Mutta, having said that, ehkä sitä pitää välillä vain oppia pysähtymään, elämään juuri nyt, tuntea, mitä tuntee nyt, ja lopettaa se ikuinen karkuunjuokseminen. Kyllä se mun pomo on ihan viisas ihminen. Ja sen pituinen se.
x
Sara
Ja sori vaan, jos tää yritys edes jotakuinkin oikeaoppisen suomen kielen kirjottaminen häiritsi.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar