Where our world falls to pieces

Holla. Oh sorry, we've been so busy we haven't had time to blog. Ehm, I mean, actually there's just nothing to blog about. I'm guessing I speak for all of us when I say this week's been nothing out of the ordinary. Same old, nothing new. Hence, nothing to blog about.
So I figured I'll make a top 10 of my favorite moments this week. Hold on to your hats, here we go...

1. Discovering that Thievery Corporation's released a new album, Saudade. The single Depth of My Soul, below, was an immediate favorite. Can't believe I missed the release. I need to get back to always being up to date with important things like this. Well, at least I was only late by a few days this time. It could've been worse.

2. My boss buying me lunch. Yuhmeeh vegan risotto (below). The chef told me he'd attended to make a goofy face on top of the dish, but it failed a bit haha. I like the crazy hairdo though.

3. First Vurma morning this year. Eating breakfast or having coffee on the colorful benches outside at Vurma in Hornstull has become a bit of a tradition, and it was so nice to get this year started today with Laura and Josefine.

4. Taking selfies and feeling fine about the way I look. Might sound crazy, but me being ok with the way I look is a definite win! As I've told earlier, I've definitely not been ok with the way I look for let's say, 99% of my life.

5. Reading the latest GQ. I laughed at pretty much every story. One of my absolute favorite magazines. GQ and Top Gear always crack me up. 

6. Buying 6 kg of bananas. Because it was cheap. Now I'm going to be feasting on banana ice cream every day, aw yeah.

7. Hip Hop class by Benke this Thursday was awesome. The song we did a choreography to was Tyga's Dope. Indeed.

8. The DIY facial scrub I made today with sugar, lemon and a bit of water. I did put a bit of honey in it (sorry), because Eve reminded me of its anti-inflammatory benefits. And it was good. My face and my hands are soft as a babys butt as we speak. I mean, as I write. Therefore, a photo of a girl with flawless skin and terrific eyebrows. Mind if I just pluck those and glue them on my face instead?

9. Samuel L. Jackson performing a slam poem about Boy Meets World, a show I know Eve's been obsessed with lately.

10. Being social last night and actually going out to meet people. It was nice and I'm definitely done with being unsocial (for now). Spring and sunshine do wonders. Oh, and service has been spectacular too.

Right now:

Heat is leading over the Knicks and I'm listening to Young Dreams. 's all good.

BUMMER of the week:

The finale of How I Met Your Mother. I CAN'T EVEN

Speaking of which, you could read this.

Tomorrow it's Monday, back to work and everything and OH CRAP I FORGOT TO GET MY LAUNDRY. Gotta run.

We should do this more often though, dear blog. It was fun. So long!

x

Sara

PS. Heat won. I'll have a glass of water to celebrate. (Hands clapping)

Ikuisuuteen on vain hetkinen

Kun varmaan viidettäsataa kertaa tälle kuukaudelle totesin, että kohta on kesä, pomoni tokaisi, että kuules Sara, ei sitä voi elää elämää niin, että aina vain odottaa tulevaa. Täytyy elää myös tässä hetkessä, muuten se on kauheaa ajan tuhlausta. Carpe diem, you know. Ja minä mietin itsekseni, että meillä taitaa olla ajasta vähän eri käsitys. Kun on ikuisuus aikaa, kerkeää elää hetkessä vaikka seuraavat 20000000000 vuotta. Kun se aika koittaa. Ja sitten metrossa istuessa mietin, että ehkä sitä voisi kuitenkin yrittää vähän useammin vain elää tässä hetkessä. Siis sillä tavalla, ettei aina mieti mitä seuraavaksi tekee tai mitä tapahtuu tai minne matkustaisi tai mitä ostaisi. Mutta ei se ole niin helppoa kaupungin stressi-ilmastossa. Mieluummin istuisin rannalla ja katsoisin auringonlaskua Corona kädessä, niin kuin Sri Lankalla tein. Istuin yksin rannalla, ja katsoin auringonlaskua, merta ja lapsia jotka pelasivat jalkapalloa ilman huolen häivää. Eikös se ole sellaista Carpe Diem-touhua!? Kyllä minäkin osaan, kun olosuhteet ovat otolliset. No mitä sitten kun olen sellaisessa paikassa, jossa en viihdy!? Pitääkö silloinkin elää hetkessä? No, silloin ainakin minä mieluummin pakenen mieleeni. Päiväunelmiin, haaveisiin, kuvitelmien taikamaahan. Ja päiväunelmoinnin taikoja ei ihan joka ihminen ole saanut kokea. Otan osaa niille, joilta puuttuu mielikuvitus ja kyky sekunnissa kadota toiseen ulottuvuuteen.

Kiehtovin ihminen, jonka koskaan olen tavannut, oli pieni tyttö, joka oli poissa koko ajan. Siis, poissa tästä maailmasta. Ajatukset ja mieli olivat tytön omassa pienessä maailmassa, eivätkä sekunniksi pistäytyneet meidän karuun ja kylmään todellisuuteen. Minä vain istuin vieressä ja tuijotin ihmeissäni, miten tämä pieni otus leikki ja nauroi itsekseen, kiinnittämättä mitään huomiota kehenkään, eikä mihinkään.
Mutta, having said that, ehkä sitä pitää välillä vain oppia pysähtymään, elämään juuri nyt, tuntea, mitä tuntee nyt, ja lopettaa se ikuinen karkuunjuokseminen. Kyllä se mun pomo on ihan viisas ihminen. Ja sen pituinen se.

x
Sara

Ja sori vaan, jos tää yritys edes jotakuinkin oikeaoppisen suomen kielen kirjottaminen häiritsi.