Tämä alkuviikko on ihan sanonko mistä. Positiivisuus on sanonko mistä. Se siitä. Huomenna on keskiviikko, ja sitten on melkein jo perjantai. Ja kun treeni on mieles, niin ei kaikki oo pieles. Anteeks, se olikin että kun Lontoo on mieles, niin ei treeni oo pieles. Vai miten se meni Laura?
Ja sit sorruin taas ja ostin lehden, uusimman ELLEn tietenkin. Yksi parhaimmista jutuista koko lehdessä on "Ask E. Jean"-kolumni, jota voitte lukea TÄÄLLÄ. Se pelastaa aina päivän. Olis pitäny lukea se jo maanantaina. MUTTA, parempi nyt kun ei koskaan. Huipulla tuulee ja sillä sipuli.
(This photo always cracks me up, plus, I WANT ME SOME WATERMELON!!!!)
I just read the 'Ask E. Jean'-column in the latest issue of ELLE. It's my favorite. I always laugh so hard while reading it. You can find past columns HERE. The dream'd be to work at ELLE. And get to talk to E. Jean in person. Oh my goodness. I can't even...
And finally, since it is poetry week at the library, a part of a poem (Sea-Fever) by Edna St. Vincent Millay:
Searching my heart for its true sorrow,
This is the thing I find to be:
That I am weary of words and people,
Sick of the city, wanting the sea;
CUZ IT'S GOOD
x
Sara
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar