Visar inlägg med etikett sunnuntai. Visa alla inlägg
Visar inlägg med etikett sunnuntai. Visa alla inlägg

söndag 11 maj 2014

Blame it on the falling sky


(Farsta Strand)

 Joo hei siis ihan mahtava ilma. Sataa ja sataa ja sataa ja niin harmaata ku ikään voi olla. Normisti sanoisin et se ois aika mysigt mutta kun nyt odottais jo olevan kunnon kevät eikä mitään muuta. Ja se siitä negatiivisuudesta. Mä en oo kauheesti duunannu mitää jännää sitten viime blogipostauksen. Oon kattonu kolme ihan mahtavaa leffaa, joita en ennen oo kattonu, eli One Flew Over the Cuckoo's Nest, Gravity ja Her. Jack Nicholson on niin legendaarinen ensimmäisenä mainitussa leffassa. Ja Her... Ihan tajuttoman mahtava. Mä en muista milloin viimeks oisin haipannu nii paljon yhtä leffaa. Voisin kattoo sen heti uudestaan. En tajuu et missasin sen viime vuonna. Mut todellaki, ihan loistava. Musiikki oli täysosuma, niinkuin kaikki muukin. Pari scenee hyppäsin yli ku ne oli vähä awkwardeja, mut niin kai sitä nykyään jokasessa leffassa on jotai mitä vähemmän tai enemmän vois skipata. Jos hiffaatte? Ja sit oon kuunnellu Jujun biisii Onnelliseksi ripiitillä. Se vaan toimii! Jos oisitte soittanu sen mulle pari vuotta sitten en ois varmaankaan tykänny, mut nyt en voi olla kuuntelematta sitä. 


Tänään kävelin Hornstullista Slusseniin ja sit Skanstulliin ennenkuin alko sataa. Ikkunashoppailin ja shoppailin, vaikkei mitään pitänyt ostaa niin menihän sitä monta satasta taas. Kävelin gallerioiden ohi ja katselin maalauksia, maisemia, ihmisiä, taivasta ja katua. Ja mietin että mitä ihmettä mä teen.


(Kuvat viime kesältä, vai olikohan vuodelta 2012. Anyway)

Nyt ei sit muuta ku preppaamaan tulevaa viikkoa. Let's do this. Puoltoista viikkoo nii mäki lähen reissuun.

x
Sara

söndag 4 maj 2014

Domingo, por fin


Huomenia! Hyvää sunnuntaita kaikille vaan. Kello on kohta 13, enkä oo tehny mitään järkevää. Oon vaan lukenu, kattonu leffaa (the Garden State, ihan jees), doodlannu ja juonu kahvia. Ulkona näyttää olevan aika kiva ilma, niin aattelin mennä lenkille ja sitten gymille treenaamaan. Oon ollu vähemmän tai enemmän flunssassa tän viikon, et on saanu ottaa vähän rauhallisemmin, mutta ehkä sitä nyt jo pystyis treenata kunnolla, vihdoinkin. Et sellasta. Ei oo kauheesti valittamista tässä päivässä.
Eilen oltiin Lauran kanssa kattomassa uusin Captain America, ja olihan se hyvä. Romanoff (Scarlett) on kyl sellanen mimmi et huhhuh! Ootetaan sit innolla seuraavaa Marvel-leffaa! Ja hei, mulla tuli 700 leffaa täyteen leffatykissä. Seuraavana sit 800.
Älytöntä muuten et noi kaks muuta lähtee jo ens viikonloppuna Nykiin! Mä jään ihan yksin tänne kököttämään haha. Sit me ei nähä toisiamme kolmeen viikkoon, ku mä lähen sinne Englantiin sit ennenku ne kerkee tulla takas. Mut aika menee nopeesti, niin se vaan on aina. On vähän kummalista seurata sivusta ku koti-Suomessa vanhat kaverit ja tutut kasvaa, muuttaa, menee naimisiin, ja sen sellasta. Eikä ite oo osana sitä ollenkaan enään. Mä on sanonu niin ennenki, et tuntuu ku mun osalta Suomi ois paussilla kun ite on siellä, mut ei se todellakaan niin oo. Ja sit aina välillä ku sen huomaa nii sitä on niin ihmeissään. Minne kaikki aika hävis? Kaikki suunnitelmat ja ideat jotka piti toteuttaa kavereitten kanssa, ja sitten hupsista keikkaa ne onki naimisissa ja sitten niillä onki jo lapsia. Ihan ku mä juoksisin aikajunan takana enkä ikinä saa sitä kiinni. Sen takii kai ne sanoo et pitää elää tässä hetkessä, ehkä sitä sillon vois ees istuu siinä junassa ja seurata ku maisemat vilahtaa ohi. Ja keskittyy siiheen, mikä on olennaista.
Mitäänsanomatonta, ehkä.

x
Sara

PS. Don't eat (vegan) chocolate in your bed. Ne tahrat ei vaan millään haluu lähtee ees pesussa pois. Tai sit mä vaan en osaa pestä haha. Aika todennäköstä seki.

söndag 27 april 2014

Flippin' Awesome



No terve! Sunnuntai taas, eikä tässä oo ku kolme päivää huhtikuuta jälellä. Mulle iski jonkulainen flunssa tässä perjantai/lauantain aikana, nyt on kurkku kipeenä ja päässä pyörii ku ois parin promillen kännit. Tai no, voisin kuvitella, että tältä se tuntuis. En tiiä voiko tätä mun jumittunutta niskaa syyttää asiasta, mutta onhan se nyt pakko mennä kiropraktikolle. En oo ennen käyny, vähän jännittää et vääntääkö se niskan paikoiltaan vai mitä se oikeen tekee. Toivon mukaan selviin siitä ainaki hengistä. 

Oon nyt viikonloppuna kattonu viis leffaa. Se on tätä sairastelua. Perjantaina oltii kattomassa Amazing Spider-Man 2, ja olihan se hyvä! Sitten mentiin Flippin' Burgersiin, josta me Lauran kans onneksemme bongattiin vegaaniburgeri. Hyvää oli! Sit lauantaina olin jossai megakirpparilla rundailemassa pitkästä aikaa, ja kyllähän sielt jotain löyty. Ostin mm. ranskanbulldogi-säästöpossun. Se tulee kyllä mukaan Lontooseen, kerätään sinne sit pennejä. Ja sit tänään makasin kuolleena (sairaana) sängyssä ja jouduin jättämään välistä tanssitreenit, not cool! Raahasin itteni sit sängystä sen verran et mentiin tyttöjen kanssa Humlegårdeniin ottamaan aurinkoo. Ja väriä tuli, nyt meitsi on sellanen Panda-naama. Sit mentiin vielä Vapianoon tapaamaan vähän ihmisiä. Aka istuttiin Lauran kans pelaamassa Quizkampenia toistemme kanssa. Ja nyt mä aion kattoo Mementoo ja nukkua. Huomenna on uus viikko.
Hyvää loppusunnuntaita! Vaikka ootteki varmaan jo nukkumaan menossa. Eli, hyvää yötä!



x
Sara

söndag 30 mars 2014

Toivoin, että aamu sinut veisi mukanaan


No, ei mulla oo mitään kerrottavaa. Viikonloppu tuli ja meni. Banaanijätskiä, treeniä ja Suomi-räppiä. Kynttiläilta tyttöjen kanssa, treeniä ja paljon tanssia. Siinäpä se viikonloppu. Kyllä sitä pikku hiljaa selviää. Neljä kuukautta ja risat jäljellä. Nää viimeset kuukaudet on ollu aika rankkoja, ei oikeesti oo yhtään tehny mieli tehdä yhtään mitään. On vaan tehny mieli sanoo heido, pakata laukku ja lähtee koti-Suomeen äitin luokse. Jotenkin on ollu niin lamaantunu olo, enkä ees tunnista itteäni tästä epäsosiaalisuuden ja jaksamattomuuden sokkelosta. Mutta ne on vaan tunteita, ja ne menee ohi. Mä luulen et on kuitenki parempi vaan kestää ja jäädä, sen sijaan et taas jälleen kertaan mä lähen karkuun, pakenen, juoksen pakoon kaikkea mitä en haluu tuntee. En mä ees tiiä mikä mua vaivaa. Jotenki mä vaan en viihdy missään tarpeeks kauan. Mutta ei se oo paikasta kiinni, vaan ihan musta. Levoton sielu, tai niin mulle on kerrottu. Mut mä luulen et se on kans sellasta pakenemista. Distractions. En tiiä mitä mä juoksen pakoon, mut ainaki on aina helpompi ku on jotai muuta  niin ettei kerkee miettiä, ei tuntea.
No johan meni syvälliseks tääki. Taisin inspiroitua liikaa kun luin tuota 365dagar-blogia. Ollaan me naiset sellasia tunteellisia olentoja et voi hyvänen aika. No okei, ei saa yleistää, mut nyt mä puhun eniten itestäni. Ja nyt melkeen toivon, ettei kukaan lue tätä. Mut toisaalta on ihan kiva jakaa vähän enemmän ku sitä samaa vanhaa... Yo guys, I'm baring my soul here, ok!?




And obviously we didn't miss out on Earth Hour. Well, at least I care about it, so I kind of forced it upon the other girls haha. But it's not a big deal, lighting up candles for an hour instead of using electricity isn't that bad now is it?


Maanantai, täältä tullaan. Hammaslääkäri oottaa heti aamulla, ah ku ihanaa. Ihan takuulla on reik(i)ä. 
Tänään mä laitoin Instagramiin sellasen kokovartalokuvan. Tyyliin. Otin peilin kautta sellasen perus selfien. En mä tajuu ees miks laitoin sen sinne. Otti vastaan. Mut samalla se oli jotenki iso askel. Silleen, et okei, mä näytän tältä. Mä en oo skinny minny, en näytä hyvältä bikineissä, enkä oo lähimaillakaan mitään Victoria's Secret mallia. Mut se on silti okei laittaa kuva itestään. Niin mä ainakin yritän vakuutella itelleni. Ehkä se on taas yks askel kohti parempaa itsetuntoa. Oon niin kauan vihannu itteäni ja sitä, miltä näytän. Mutta päivä kerrallaan alan olemaan vähän enemmän okei mun peilikuvan kanssa. Mä luulen et sekin että oikeesti pitää huolta itestään, treenaa kunnolla ja syö terveellisesti, auttaa paljon. Ei siinäkään oo kyse minkään ihannevartalon saavuttamisesta, vaan siitä, että voi hyvin. Sen tajuaminen kesti kauan. Ja sit sekin, että aina mietin mitä muut ihmiset musta ajattelee. Siis who cares!? Mut kuinka monta kertaa mä tota toistan itelleni, niin mua edelleen kiinnostaa. Ehkä joku kaunis päivä mä oon siitäkin vapaa. Yks juttu kerrallaan, yks pikku sirpale takasin paikalleen, ehkä joku päivä mä voin olla kokonainen. Kokonainen nainen. Diipadaapa.

x
Sara