Wave after Wave

(while taking a bath yesterday)

Sunday at its best. Beautiful weather. I walked Hornstull-Slussen-Skanstull again and it was lovely. Bought an awesome dress, a hat and a pair of shoes. Cleaned the apartment and finished packing my bags for England. Then I went to the gym and killed my shoulders and after I went running for an hour.

Right now I'm watching American History X and it's making me so so sick. I can't believe there are people like that. The part where he kills the guys on his yard made me cry out loud. Absolutely disturbing, terrifying, horrible, every awful word I can find to describe how I felt watching it. What a world we live in.

So anyway, tomorrow it's Monday again. So may the force be with you all.

x

Sara

(Thursday in Vaxholmen)

Blame it on the falling sky

(Farsta Strand)

 Joo hei siis ihan mahtava ilma. Sataa ja sataa ja sataa ja niin harmaata ku ikään voi olla. Normisti sanoisin et se ois aika mysigt mutta kun nyt odottais jo olevan kunnon kevät eikä mitään muuta. Ja se siitä negatiivisuudesta. Mä en oo kauheesti duunannu mitää jännää sitten viime blogipostauksen. Oon kattonu kolme ihan mahtavaa leffaa, joita en ennen oo kattonu, eli One Flew Over the Cuckoo's Nest, Gravity ja Her. Jack Nicholson on niin legendaarinen ensimmäisenä mainitussa leffassa. Ja Her... Ihan tajuttoman mahtava. Mä en muista milloin viimeks oisin haipannu nii paljon yhtä leffaa. Voisin kattoo sen heti uudestaan. En tajuu et missasin sen viime vuonna. Mut todellaki, ihan loistava. Musiikki oli täysosuma, niinkuin kaikki muukin. Pari scenee hyppäsin yli ku ne oli vähä awkwardeja, mut niin kai sitä nykyään jokasessa leffassa on jotai mitä vähemmän tai enemmän vois skipata. Jos hiffaatte? Ja sit oon kuunnellu Jujun biisii Onnelliseksi ripiitillä. Se vaan toimii! Jos oisitte soittanu sen mulle pari vuotta sitten en ois varmaankaan tykänny, mut nyt en voi olla kuuntelematta sitä. 

Tänään kävelin Hornstullista Slusseniin ja sit Skanstulliin ennenkuin alko sataa. Ikkunashoppailin ja shoppailin, vaikkei mitään pitänyt ostaa niin menihän sitä monta satasta taas. Kävelin gallerioiden ohi ja katselin maalauksia, maisemia, ihmisiä, taivasta ja katua. Ja mietin että mitä ihmettä mä teen.

(Kuvat viime kesältä, vai olikohan vuodelta 2012. Anyway)

Nyt ei sit muuta ku preppaamaan tulevaa viikkoa. Let's do this. Puoltoista viikkoo nii mäki lähen reissuun.

x

Sara

Domingo, por fin

Huomenia! Hyvää sunnuntaita kaikille vaan. Kello on kohta 13, enkä oo tehny mitään järkevää. Oon vaan lukenu, kattonu leffaa (the Garden State, ihan jees), doodlannu ja juonu kahvia. Ulkona näyttää olevan aika kiva ilma, niin aattelin mennä lenkille ja sitten gymille treenaamaan. Oon ollu vähemmän tai enemmän flunssassa tän viikon, et on saanu ottaa vähän rauhallisemmin, mutta ehkä sitä nyt jo pystyis treenata kunnolla, vihdoinkin. Et sellasta. Ei oo kauheesti valittamista tässä päivässä.

Eilen oltiin Lauran kanssa kattomassa uusin Captain America, ja olihan se hyvä. Romanoff (Scarlett) on kyl sellanen mimmi et huhhuh! Ootetaan sit innolla seuraavaa Marvel-leffaa! Ja hei, mulla tuli 700 leffaa täyteen leffatykissä. Seuraavana sit 800.

Älytöntä muuten et noi kaks muuta lähtee jo ens viikonloppuna Nykiin! Mä jään ihan yksin tänne kököttämään haha. Sit me ei nähä toisiamme kolmeen viikkoon, ku mä lähen sinne Englantiin sit ennenku ne kerkee tulla takas. Mut aika menee nopeesti, niin se vaan on aina. On vähän kummalista seurata sivusta ku koti-Suomessa vanhat kaverit ja tutut kasvaa, muuttaa, menee naimisiin, ja sen sellasta. Eikä ite oo osana sitä ollenkaan enään. Mä on sanonu niin ennenki, et tuntuu ku mun osalta Suomi ois paussilla kun ite on siellä, mut ei se todellakaan niin oo. Ja sit aina välillä ku sen huomaa nii sitä on niin ihmeissään. Minne kaikki aika hävis? Kaikki suunnitelmat ja ideat jotka piti toteuttaa kavereitten kanssa, ja sitten hupsista keikkaa ne onki naimisissa ja sitten niillä onki jo lapsia. Ihan ku mä juoksisin aikajunan takana enkä ikinä saa sitä kiinni. Sen takii kai ne sanoo et pitää elää tässä hetkessä, ehkä sitä sillon vois ees istuu siinä junassa ja seurata ku maisemat vilahtaa ohi. Ja keskittyy siiheen, mikä on olennaista.

Mitäänsanomatonta, ehkä.

x

Sara

PS. Don't eat (vegan) chocolate in your bed. Ne tahrat ei vaan millään haluu lähtee ees pesussa pois. Tai sit mä vaan en osaa pestä haha. Aika todennäköstä seki.

This ain't love but let's pretend

The Afghan Whig's new album Do to the Beast (the first in 16 years!) is terrific. The Afghan Whigs are from Ohio and were originally active from 1986 to 2001. So I was quite surprised and excited when I heard about this album being released. I've been listening to it every day since it was released this Monday. I'm posting my three favorite songs from the album and you guys have to listen. Even if you don't like it haha, you HAVE to. It's a command. I love every song on the album, but these three kind of stuck out.

This song breaks my heart. The pain really comes through Greg Dulli's voice. Just perfect. 

5/5 to this album. Now I'm going to do nothing all day long. Except go to the gym and work my butt off. A DAY OFF, finally. I'll post more later, now I'm hungry for breakfast.

Tata!

x

Sara


PS. If you've never listened to the Afghan Whigs before, you've go to listen to the youtube clip below. Plus, young Conan! Hilarious.

Toivoin, että aamu sinut veisi mukanaan

No, ei mulla oo mitään kerrottavaa. Viikonloppu tuli ja meni. Banaanijätskiä, treeniä ja Suomi-räppiä. Kynttiläilta tyttöjen kanssa, treeniä ja paljon tanssia. Siinäpä se viikonloppu. Kyllä sitä pikku hiljaa selviää. Neljä kuukautta ja risat jäljellä. Nää viimeset kuukaudet on ollu aika rankkoja, ei oikeesti oo yhtään tehny mieli tehdä yhtään mitään. On vaan tehny mieli sanoo heido, pakata laukku ja lähtee koti-Suomeen äitin luokse. Jotenkin on ollu niin lamaantunu olo, enkä ees tunnista itteäni tästä epäsosiaalisuuden ja jaksamattomuuden sokkelosta. Mutta ne on vaan tunteita, ja ne menee ohi. Mä luulen et on kuitenki parempi vaan kestää ja jäädä, sen sijaan et taas jälleen kertaan mä lähen karkuun, pakenen, juoksen pakoon kaikkea mitä en haluu tuntee. En mä ees tiiä mikä mua vaivaa. Jotenki mä vaan en viihdy missään tarpeeks kauan. Mutta ei se oo paikasta kiinni, vaan ihan musta. Levoton sielu, tai niin mulle on kerrottu. Mut mä luulen et se on kans sellasta pakenemista. Distractions. En tiiä mitä mä juoksen pakoon, mut ainaki on aina helpompi ku on jotai muuta  niin ettei kerkee miettiä, ei tuntea.

No johan meni syvälliseks tääki. Taisin inspiroitua liikaa kun luin tuota 365dagar-blogia. Ollaan me naiset sellasia tunteellisia olentoja et voi hyvänen aika. No okei, ei saa yleistää, mut nyt mä puhun eniten itestäni. Ja nyt melkeen toivon, ettei kukaan lue tätä. Mut toisaalta on ihan kiva jakaa vähän enemmän ku sitä samaa vanhaa... Yo guys, I'm baring my soul here, ok!?

And obviously we didn't miss out on Earth Hour. Well, at least I care about it, so I kind of forced it upon the other girls haha. But it's not a big deal, lighting up candles for an hour instead of using electricity isn't that bad now is it?

Maanantai, täältä tullaan. Hammaslääkäri oottaa heti aamulla, ah ku ihanaa. Ihan takuulla on reik(i)ä. 

Tänään mä laitoin Instagramiin sellasen kokovartalokuvan. Tyyliin. Otin peilin kautta sellasen perus selfien. En mä tajuu ees miks laitoin sen sinne. Otti vastaan. Mut samalla se oli jotenki iso askel. Silleen, et okei, mä näytän tältä. Mä en oo skinny minny, en näytä hyvältä bikineissä, enkä oo lähimaillakaan mitään Victoria's Secret mallia. Mut se on silti okei laittaa kuva itestään. Niin mä ainakin yritän vakuutella itelleni. Ehkä se on taas yks askel kohti parempaa itsetuntoa. Oon niin kauan vihannu itteäni ja sitä, miltä näytän. Mutta päivä kerrallaan alan olemaan vähän enemmän okei mun peilikuvan kanssa. Mä luulen et sekin että oikeesti pitää huolta itestään, treenaa kunnolla ja syö terveellisesti, auttaa paljon. Ei siinäkään oo kyse minkään ihannevartalon saavuttamisesta, vaan siitä, että voi hyvin. Sen tajuaminen kesti kauan. Ja sit sekin, että aina mietin mitä muut ihmiset musta ajattelee. Siis who cares!? Mut kuinka monta kertaa mä tota toistan itelleni, niin mua edelleen kiinnostaa. Ehkä joku kaunis päivä mä oon siitäkin vapaa. Yks juttu kerrallaan, yks pikku sirpale takasin paikalleen, ehkä joku päivä mä voin olla kokonainen. Kokonainen nainen. Diipadaapa.

x

Sara

Everybody wants to know what they're running from

Sori, tässä ei oo tullu kauheeta kyytiä bloggailtua tänä viikonloppuna. Ei oo kauheesti tehny mieli tuijottaa ruutua. On ollu kyllä tosi mukavaa. Eilen hengailtiin Lauran kanssa, syötiin sweet potato fries ja kale chipsejä, kuunneltiin jonkun vegaanitohtorin luentoa, etsittiin vapaita huoneita Lontoosta ja sitten lopulta päädyttiin jonkun ihme teinijengin luokkakokouksen keskelle ufo-tanssimaan, vai miksiköhän sitä kutsuisi. Jännitystä elämään, eiks vaan! Ja huomenna sitä vasta jännitystä piisaa. Ei siitä sen enempää,mutta JÄNNITTÄÄ IHAN SIKANA. Pitää varmaan ottaa Pantsku mukaan, niin sitä voi kuristaa kun menee paikat liian jännäks.

(Don't know whose photo, but it's pretty.)

Så sjukt gott med sweet potato fries, kale chips och raw nut butter cups igår. Mysigt att Laura sov över, Eve är ju i Finland över helgen. Jag är väl inte så värst förtjust i att vara ensam i lägenheten direkt. Det är väl sånt man tror kommer va skitkul när man blir vuxen, att bo ensam. Men det är ju inte det, tråkigt som bara det. Tycker jag iallafall, men vi är ju olika. Att bo kollektivt i London kommer att bli hur kul som helst tycker jag. Får se vart vi hamnar. Började kolla efter rum i Camden igår, la upp en annons till och med, fast det är en evighet till flytten. Fick erbjudanden av nån Ahmed och nån Italienare om lediga rum, låter ju trevligt hahah! I think.. not. Så körde vi ufo-dans resten av kvällen under nån glitter dekoration på stammis stället. Och idag har jag bara städat, hängt på gymmet, danslektionerna och tvättat kläder. Nu sitter jag här med Pandan och lyssnar på the National och the War on Drugs och är glad att jag inte behöver jobba imorgon. Fast jag har något mycket värre framför mig, fy blä! Men inte mer om det. Är bara fett nervös.

...yes please.

heido.

x

S

Life begins after Coffee

Hello and good morning. When I woke up I thought it was Monday. Thank goodness it wasn't. I still get to rest a little before Monday and a new, tough week has to start. Last night I was at Laura's place. We watched White Chicks and ate yummy fruits and nuts. A night in, simple and nice. After that I came home and listened to Moby. Sometimes past midnight I  just sit down and just listen to the music, read the lyrics and drown in it all. Moby is to me almost what Burial is to Laura. His music emanates feelings I sometimes think I'm alone to feel. The lyrics are sometimes so accurate they make me cry. My absolute favorites are Porcelain, When it's cold I'd like to die and Lie down in darkness.

x
Sara

I have a thing for lyrics. I write them down in notebooks. I think I have 6 notebooks full of my favorite lyrics. I wonder how many hours I've devoted to writing down all of them. Well, I guess there are worse things to spend your time on.

...

Midnight is long

The life I knew is gone

There is nothing that I've ever seen

Darker than it's been

The Sun is gone

The lights have gone to sleep

I never knew the dark could be so deep

Somewhere you are warm

But I'm never going home

...

(Moby-Gone to Sleep)

Can't wait for March to fly past. Spring is on its way and then Summer's going to be here and that is going to be amazing.

Another favorite set of lyrics (Signs of love by Moby, of course):

...

Away we could run

I can see the light come peering through the sky in my mind

Closing people come in but also lying on the floor

I would hold you in my arms until we both are home

I would hold you in my arms until we both are all alone

....

Oh, and last but not least, today's breakfast. It was so good I just had to post a photo. Millet porridge with paleo egg nog (soy milk, egg yolks, coconut milk, agave syrup and spices). Looking forward to getting myself to the gym in a couple of hours for some core workout and then my house and dancehall classes. Hope you all have a relaxed Sunday!

x

Sara

You dream of me, too / Sunday Music

If you haven't heard them yet, now you have. London Grammar is the name of the British trio formed by Hannah Reid, Dominic Major and Dan Rothman. Their debut album was released last fall. Hannah Reid's voice is quite bewitching. To me, it brings to mind Florence Welch's voice. And it's just as amazing live, just listen to the live on KEXP version. Which by the way is a favorite radio station of mine, based in Seattle.

So yeah, I'd planned to sleep until 11 AM today, but of course I woke up 7:45 and couldn't fall asleep again. The sun's out, so it ought to be a pretty nice day. And that's all there is to say. Seems to me like my weekends are quite tranquil haha... I get to charge my batteries. At 22 years of age I probably should be way more socially active in the weekends, but since last summer I just haven't really been feeling like going out and being social, at least here in Stockholm. I guess I'm just fed up with this place. Nothing wrong with it, I just don't feel like I belong here at all, you know? So I might as well spend the last half a year here doing what I like, resting and hanging out only with the ones that bring me joy. It's not that I don't like hanging out with a bunch of people, but lately I've realized that most of the time I feel better staying at home. Honestly! I mean, why hang out with people that don't contribute to any kind of joy? Ramble Bamble, end of story.

I'll allow myself to dream of London a little... I'm usually careful with letting myself do this, just in case it doesn't end up happening. I don't want to end up disappointed, so I always imagine the worst case scenario happening instead. BUT WHY? Because then the worst case scenario doesn't happen. At least it's never happened so far. But never say never. Anyway, I might as well daydream a little too. Laura's latest post really inspired me. Even though we still have half a year to go, it's started to feel quite real.

x

S