Mä duunaan, mä treenaan, mä elän. Istun partsilla, kuuntelen Chopinia, itken onnesta vähän väliä. Kohta mä lähden. Eka Dalarna, sit Suomi, sit täällä viimenen kuukausi. Mä lähden, mä lähden. Ehkä oon hokenu noita sanoja liikaa, koska nyt mun mieli on jo kaukana täältä. Ihan ku se ei yleensä ois muissa maailmoissa. Mutta nyt mun mieli on muuttanu muualle, eikä se halua tulla takaisin, vaikka mä sitä tarvitsen. Mun mieltä ei paljon enää vaivaa nää ihmiset, nää talot, nää kadut. Mä katson ylös korkeuksiin, taivaalle, ja oon onnellinen, koska mä tiedän, että parempia asioita on tulossa.
Ja nyt ei kiinnosta muuta ku tehdä piruetteja ja tuntea kaikkea sitä mahtavaa mitä mä tunnen ja olla onnellinen, aidosti.
x
Sara
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar